Kansakunnan muisti

Kansalliskirjastojen kokoelmia ei turhaan verrata kansakunnan muistiin. Kirjastollamme on maan laajimmat suomalaisten kirjojen, lehtien, karttojen, nuottien ja äänitteiden kokoelmat, runsaasti käsikirjoitusaineistoa, maan vanhimmat ulkomaisen tieteellisen kirjallisuuden kokoelmat sekä useita kansainvälisestikin arvokkaita erikoiskokoelmia, kuten autonomian aikana Venäjältä saadut vapaakappalekokoelmat.

Kokoelmat sisältävät suomalaisen julkaisutuotannon painettuina, äänitteinä tai elektronisina tallenteina. Muita kulttuuriperintöaineistoja ovat vanha ulkomainen kirjallisuus, slaavilainen kokoelma, käsikirjoitukset, joukko erikoiskokoelmia sekä musiikkikokoelma.

Näillä sivuilla kerromme lyhyesti kulttuuriperinnöstä esimerkkien avulla. Lisää tietoa kirjallisesta kulttuuriperinnöstä löytyy Kansalliskirjaston verkkosivuilta ja teoksista Muistiin Painettua: Kansalliskirjaston kulttuuriperintöaarteita (Otava, 2004) sekä Aarteet (Helsingin yliopiston kirjasto, 2005).

Kansalliskirjaston sydän

Kansalliskokoelma Fennica on kirjaston sydän. Se on suomalaisen painetun kirjallisuuden ja audiovisuaalisen aineiston lähde. Kokoelmassa on yli miljoona julkaisua monimuotoista aineistoa, kuten kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä, karttoja, nuotteja, julisteita, mainoksia, vuosikertomuksia, av-aineistoa, cd-romeja ja www-sivuja.

Nykyisinä haasteina Fennica-kokoelman säilymiselle ovat paperin happamoitumisesta ja ahkerasta käytöstä aiheutuvat vauriot, jotka uhkaavat jopa tuhota osan kokoelmista peruuttamattomasti. Jotta kansallinen muistimme olisi myös tulevien sukupolvien käytettävissä, on tarpeen turvata aineiston säilyminen joko fyysisinä julkaisuina tai korvaavina tallenteina, kuten mikrofilmeinä ja digitaalisina kopioina. Kattava luettelo tähän aineistoon on Fennica-tietokanta.

Vanhin säilynyt, Suomea varten painettu kirja on Missale Aboense, Turun messukirja, vuodelta 1488. Uskonpuhdistus ja 1500-luku toivat tullessaan suomenkielisen kirjakulttuurin, jonka perustana olivat Mikael Agricolan ABC-kirja ja Uuden testamentin käännös.

Julkaisutoiminta voimistui 1600-luvun puolivälissä kirjapainotoiminnan käynnistyttyä Suomessa. Ruotsin vallan aikainen suomalainen kirjallisuus oli pääosin hengellistä ja kirkon piiriin kuuluvaa. Turun akatemiassa syntyi väitöskirjoja ja muita tieteellisiä julkaisuja, ja hallintokoneisto tarvitsi omat painatteensa. Muuta tuon ajan kirjallisuutta olivat almanakat ja aapiset, pienet henkilökirjaset, kuten hautajais- ja onnittelurunot, sekä vähäinen määrä kaunokirjallisuutta.

Varhaista uutis- ja viihdekirjallisuutta olivat suomen- ja ruotsinkieliset hengelliset ja maalliset arkkiveisut ja arkkisadut. Niitä julkaistiin 1600-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle ja ne tarjosivat lohtua ja jännitystä tavalliselle kansalle.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden läpimurto ajoittui 1800-luvun romantiikan ja kansallisuusaatteen vuosikymmeniin tulkkeinaan Elias Lönnrot, J. L. Runeberg ja Z. Topelius. Suomenkielisen äänen kirjallisuudelle antoivat sittemmin Aleksis Kivi, Minna Canth, Juhani Aho ja Eino Leino.

Aarreaitta poliittisista lentolehtisistä, kutsuista, ruokalistoista, julisteista, mainoksista, vuosikertomuksista tai jäsenluetteloista kiinnostuneille on kirjaston pienpainatekokoelma. Se sisältää aineistoa monen vuosisadan ajalta yhteensä yli kolme miljoonaa sivua.

Varhaisimmat suomalaiset sanomalehdet vuosilta 1771-1890 ovat kaikkien käytettävissä internetin välityksellä Historiallisessa sanomalehtikirjastossa.

Autonomian aikana Venäjältä saadut kirja-aarteet

Slaavilaisen kirjaston ydin on autonomian aikana vapaakappaleina karttunut venäläisen ja Venäjän muiden kansallisuuksien kirjallisuuskokoelma. Muusta kuin venäjänkielisestä kirjallisuudesta on muodostettu kielen mukaan 11 erikoiskokoelmaa, kuten Arabica, Caucasica, Estonica, Hebraica, Lettonica, Lithuanica, Polonica ja Russica.

Nykyisin Kansalliskirjaston Slaavilainen kokoelma on arvostettu ja kansainvälisten tutkijoiden ahkerasti käyttämä kirjasto, jolla on myös merkittävät venäläisen kirjallisuuden tieteelliset kokoelmat 1900-ja 2000-luvuilta. Tiedot slaavilaisesta aineistoista löytyvät Helka-kokoelmatietokannasta.

Myös slaavilaisen kulttuuriperinnön uhkana on kirjallisuuden vaurioituminen ja kuluminen käytössä. Digitaalisten kopioiden avulla tämä kansainvälisesti kiinnostava aineisto voitaisiin tarjota laajaan verkkokäyttöön.

Vanhin Slaavilaisen kokoelman teos on Ostrogissa vuonna 1581 painettu ensimmäinen kirkkoslaavinkielinen ortodoksinen raamattu. Uudempi, 1900-luvun alun aarre kokoelmissa on kansainvälisestikin arvokas venäläisten futuristirunoilijoiden teoskokoelma. Futurismi vaikutti Venäjällä 1910-1914 ja oli italialaisten esikuvien mukaisesti kapinaliike vallitsevaa taidekäsitystä vastaan. Tunnetuin runoilijoista oli Vladimir Majakovski. Teokset olivat myös ulkoasultaan taiteellisia ja ilmestyivät pieninä painoksina.

Vanha tieteellinen kirjallisuus

Kansalliskirjaston ulkomainen kokoelma sisältää 1800-luvun lopulle asti kirjallisuutta kaikilta tieteenaloilta – muita yliopistoja ei Suomessa vielä tuolloin ollut. Kokoelma tarjoaa tärkeän oppihistoriallisen lähdeaineiston humanististen tieteiden lisäksi muun muassa lääketieteen, kasvi- ja eläintieteiden, tekniikan sekä tähtitieteen aloilta.

Aineisto on hankittu joko ostamalla tai saatu lahjoituksina Turun palon jälkeen ja siihen sisältyy paitsi kirjoja ja aikakauslehtiä, myös karttoja ja kuva-aineistoa. Tiedot siitä löytyvät Helka-tietokannasta.

Uniikit käsikirjoitukset

Kansalliskirjastolla on laaja käsikirjoituskokoelma, joka käsittää yksityishenkilöiden ja yhteisöjen arkistoja, sävellyskäsikirjoituksia ja historiallisia aineistoja. Suurmiesten ja kulttuurihenkilöiden arkistojen lisäksi merkittäviä ovat myös keskiaikaiset käsikirjoitusfragmentit ja papyruskokoelma.

Kokoelma on jatkoa Turun Akatemian kirjaston käsikirjoituksille, joista muutamia arvokkaita kappaleita onnistuttiin pelastamaan Turun palosta. Kokoelma on syntynyt ja kasvaa pääasiassa yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoitusten ja testamenttien avulla. Laajuudeltaan se on nykyisin yli kaksi hyllykilometriä.

Kirjaston vanhinta aineistoa ovat papyruskäsikirjoitukset, joilla on ikää jo yli 2000 vuotta. Papyrukset ovat peräisin muumiota varten valmistetusta egyptiläisestä rintasuojuksesta, johon uusiokäytettiin vanhentuneita asiakirjapapyruksia. Ei ole tiedossa, mistä kaivauksilta papyrukset ovat löytyneet ja miten ne ovat päätyneet Itävallan kansalliskirjastoon, josta ne vuonna 1987 hankittiin kirjastoomme. Varat hankintaa varten saatiin lahjoituksena Helsingin yliopistolta, Suomen Akatemialta, Suomen kulttuurirahastolta ja Koneen säätiöltä.

Pergamenttikäsikirjoitukset ovat peräisin keskiajalta, ja 10 000 rypistynyttä pergamenttilehteä on säilynyt käyttöömme miltei vahingossa. Uskonpuhdistuksen jälkeen latinankielinen katolinen kirjallisuus määrättiin hävitettäväksi. Vahvoja pergamenttilehtiä kuitenkin käytettiin voutien tilikirjojen kansina ja kansitäytteinä, joista ne päätyivät Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastoon.

Harvinaiskirjat ja eksoottiset kokoelmat

Kansalliskirjastossa on yli 40 erikoiskokoelmaa, jotka ovat syntyneet lahjoituksina tai ostoina hankituista yksityiskokoelmista, autonomian aikaisesta Venäjän vähemmistökielillä julkaistusta kirjallisuudesta tai kirjaston omista kokoelmista muodostetuista temaattisista aineistoista.

Kirjaston aineistoista on muodostettu kymmenen erilaista ulkomaisen kirjallisuuden harvinaiskokoelmaa. Näitä ovat muun muassa Aboica, eli Turun akatemian kirjaston palosta pelastuneet kirjat, Dissertationes veteres, joka sisältää 50 000 vanhaa eurooppalaista väitöskirjaa, yli 900 harvinaiskirjan kokoelma, inkunaabeleiden eli 1400-luvulla painetun 400 kirjan kokoelma sekä eksoottiset Japonica ja Tiibet-kokoelmat.

Yksi kirjaston kansainvälisistä aarteista on tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin 1800-luvun lopulla kokoama historiallisten karttojen sekä maantieteellisen ja kartografisen kirjallisuuden kokoelman. Sen arvo ja tieteellinen merkitys kartografian historian tutkijoille on nykyisin mittaamaton. Nordenskiöldin kokoelma on valittu Unescon Memory of the World -maailmanperintöohjelmaan toistaiseksi ainoana suomalaisena kohteena.

Valistusajan eurooppalaisia valtavirtoja heijastava monumentti on Monrepos'n kartanon kirjasto. Se on Pietarissa hovin ja tiedemaailman piirissä vaikuttaneen, strasbourgilaissyntyisen Ludwig Heinrich von Nicolayn kokoama 8000 niteen yksityiskirjasto. Kokoelma tallennettiin yliopiston kirjastoon sodan uhatessa vuonna 1916 ja saatiin pysyvästi lahjoituksena vuonna 1937.

Musiikki

Kansalliskirjaston musiikkikokoelmat sisältävät äänitteitä ja nuotteja sekä sävellyskäsikirjoituksia. Näiden lisäksi on lahjoituksina saatuja erikoiskokoelmia, kuten säveltäjä ja musiikinopettaja Richard Faltinin musiikkikirjallisuuden kokoelma. Tiedot musiikkiaineistoista löytyvät Viola-tietokannasta.

Musiikkikäsikirjoitusten helmi on säveltäjä Jean Sibeliuksen kokoelma, jonka alkuna on ollut säveltäjän itsensä tallettama Kullervo-sinfonian partituuri. Sibeliuksen sävellyskäsikirjoitukset sekä nuotti- ja kirjekokoelmat on saatu lahjoituksina ja kokoelmaa on täydennetty Sothebyn huutokaupasta Lontoosta lahjoitusvaroin tehdyillä ostoilla. Laaja Sibelius-aineisto on pohjana kirjastossa käynnissä olevalle, vuosikymmeniä kestävälle Sibeliuksen teosten kriittisten laitosten tutkimus- ja julkaisuhankkeelle.

Sivun alkuun